Armo ja tuomio Jeesuksen opetuksessa

Viides sunnuntai helluntaista 2. vuosikerta

Evankeliumi Joh. 8:2–11 Armahtakaa

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.

Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” ( Joh. 8:2–11 toinen vuosikerta)

Taustaa ja konteksti

Johanneksen evankeliumin luku 8, jae 2–11, tuo esiin syvällisiä teemoja, jotka liittyvät armoon ja tuomioon. Tarina aviorikkomuksesta kiinni jääneestä naisesta on paljon enemmän kuin vain kertomus synnistä; se tarkastelee ihmisten motiiveja, itse asiassa syyttämisen dynamiikkaa ja, ennen kaikkea, armoa, jonka Jeesus antaa. Tämä tarina on ajaton ja koskettaa meitä kaikkia tänäkin päivänä, herättämällä ajatuksia omista valinnoistamme.

Kun fariseukset ja lainopettajat toivat naisen Jeesuksen eteen, he yrittivät käyttää häntä työkaluna saavuttaakseen omat päämääränsä. Naisen aviorikoksesta määrättiin Mooseksen lain mukaan kuolemantuomio, mutta heidän todellinen aikeensa oli saada Jeesus ansaan. Fariseusten ja lainopettajien pyrkimys ei ollut oikeudenmukaisuus, vaan heidän halunsa saada Jeesus näyttämään lainrikkojana. Tämä tuo esiin kysymyksen: kuinka usein mekin käytämme muita omien päämääriemme saavuttamiseksi?

Jeesuksen vastustus

Fariseukset ja lainopettajat uskoivat, että heidän väitteensä, joka vaati naisen tuomitsemista, antaisi heille mahdollisuuden sitoa Jeesus lainsäädännöllisiin kiemuroihin. Heidän prioriteettinsa oli saada Jeesus kiinni, ei oikeuden toteuttaminen. Tämä nostaa esiin ajatuksen siitä, miten voimme helposti unohtaa oikeudenmukaisuuden ja todellisen empatian omissa konflikteissamme.

Evankeliumi kertoo, että fariseukset puhuivat Jeesukselle tarkoituksenaan asettaa hänet koetukselle (Joh. 8:6). He pursuavat halua syyllistää Jeesusta ja jakavat itsensä syyttäjiin ja puolustajiin. Tämä luo tarinassa jännitteen, joka avaa silmiämme sille, kuinka helposti voimme luisua syyttäjän rooliin.

Kun Jeesus kohtaa syyttäjät ja naisen, hän ei tuomitse. Hän kysyy: "Kuka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisen kiven." (Joh. 8:7). Tämä yksinkertainen kysymys avaa syvällisen keskustelun omista synneistämme. Voimmeko todella tuomita toisia, kun meillä on omat virheemme? Jeesuksen viisaus opettaa meille, että ennen kuin arvostelemme muita, meidän tulisi tarkastella omia tekojamme.

Armon tarjoaminen

Tarina ei pääty syyttäjien häipymiseen, vaan huipentuu kohtaan, jossa Jeesus sanoo naiselle: "Etkö sinä? Eikä minä myöskään tuomitse sinua. Mene, eikä enää syntiä tee." (Joh. 8:11). Jeesuksen sanat tarjoavat anteeksiannon ja uuden mahdollisuuden elämään. Tämä on voimakas viesti: armo auttaa meitä nousemaan menneisyydestämme ja elämään uudella tavalla.

Tämä tarina pakottaa meidät pohtimaan omaa käytöstämme ja suhtautumistamme niihin, jotka ovat epäonnistuneet. Mikä on meidän suhtautumisemme ihmisinä, jotka ovat syyllistyneet virheisiin? Jeesus ei syyttänyt naista; hän ymmärsi hänen tilanteensa ja tarjosi mahdollisuuden muuttua.

Evankeliumi korostaa, kuinka tärkeää yhteisön tuki on. Yhteisö voi olla sekä syytösten että tuen lähde. Jeesus armahtaa naista ja vakuuttaa, ettei hänen tarvitse elää yksin. Tämä muistuttaa meitä siitä, että voimme tukea toisiamme vaikeina aikoina.

Jumalan laki ja armo

Mooseksen lain ja Jeesuksen armon välinen ristiriita on tarinan ytimessä. Mooses ja lainopettajat toivat kuolemantuomiota, mutta Jeesus tarjosi elämän ja armon. Tämä opetus on ajankohtainen; vaikka laki voi olla pyhä, Jumalan armo on voimaa, joka muokkaa elämämme.

Emme saa unohtaa, että evankeliumi keskittyy sekä naisen koettelemuksiin että siihen, kuinka hänen tarinansa voi inspiroida meitä. Hänen kokemuksensa osoittaa, että muutos on aina mahdollinen, ja että armo on jokaisen saatavilla.

Miten tämän tarinan opetus koskettaa meitä tänään? Armo ja tuomio ovat edelleen keskiössä yhteiskunnassamme. Asenteemme voivat helposti kääntyä tuomitsemiseksi, mutta Jeesuksen oppi haastaa meidät olemaan ystävällisiä ja ymmärtäviä.

Yhteenveto

Johanneksen evankeliumin luku 8, jakeet 2–11, kutsuu meitä tutkimaan omia asenteitamme ja käsityksiämme. Fariseusten ja lainopettajien toiminta näyttää meille, kuinka helposti voimme joutua tuomitsevaksi, mutta Jeesus opettaa, että armo voi olla tie toivon löytämiseen. Armon vapaus on lahja, joka kannustaa meitä jakamaan anteeksiantoa muiden kanssa.

Jeesus haastaa aikakauden normit ja tuo yhä ajankohtaisen sanoman, joka korostaa armollisuutta. Voimmeko mekin valita armon tuominnan sijaan? Tämä kysymys on ajankohtainen ja syvempi jokaiselle uskovalle. Jatkamme matkaamme armollisina ja tuemme toisiamme.