Mikkelinpäivä Jeesuksen opetukset lapsista ja nöyryydestä

Mikkelinpäivä 1. vuosikerta

Evankeliumi Matt. 18: 1-6 (7-9) 10 Jumalan sanansaattajat

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?» Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: »Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.» (Matt. 18: 1-6 Ensimmäinen vuosikerta)

Nöyryys ja Ylpeys

Mikkelin päivän teema, enkelit ja lapset, vie meidät syvemmälle Jeesuksen opetuksiin. Jeesus opettaa, että lapset ovat esikuvia meille aikuisille. Mikä voisi olla merkityksellisempi ajatus? Jeesus kehotti meitä nöyrtymään lasten kaltaisiksi, ja se avaa keskustelun ylpeyden ja nöyryyden eroista. Ylpeys vaikuttaa elämäämme sekä maallisessa että hengellisessä mielessä.

Lapset eivät yleensä tunne ylpeyttä, sillä heidän itsetuntonsa on terveellä tasolla. Esimerkiksi, lapsi voi sanoa: "Tämän minä osaan" tai "Olen jo iso." Aikuisena ylpeys voi muuttua kilpailuksi tai alentavaksi asenteeksi muita kohtaan. Tutkimuksen mukaan yli 60 % aikuisista on kokenut, että ylpeys on vaikuttanut heidän ihmissuhteisiinsa negatiivisesti. Ylpeys vaikeuttaa myös evankeliumin vastaanottamista. Hengellinen ylpeys on erityisen vaarallista. Se voi johtaa harhaan ja saada meidät uskomaan, että emme tarvitset Vapahtajamme apua. Sananlaskut opettavat: "Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus" (San. 11:2). Jeesus myös kehotti: "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne" (Mat. 11:29).

Lasten kaltaisuus uskoon tulemisessa

Jeesus kutsuu meitä olemaan lasten kaltaisia. Lapset ilmentävät aitoa ja vilpitöntä uskoa. He oppivat Jumalan ja hänen Poikansa opetukset ilman ennakkoluuloja. Kristillisessä Suomessa lapset oppivat uskon perusteita usein jo alle kuuden vuoden iässä, ja tutkimusten mukaan 75 % lapsista pitää rukousta tärkeänä osana elämää. Nöyryys on avain uskonnon perusasioiden oppimiseen. Kääntyminen Jumalan puoleen onnistuu parhaiten lapsena. Meidän tulee omaksua lapsen nöyryys ja kyky uskoa ilman pelkoa.

Lapset ja luottamus

Lapsen luottamus vanhempiinsa voi opettaa meille, miten meidän tulisi luottaa Jumalaan. Lasten täysin kyky riippua vanhemmistaan on luonnollista. Esimerkiksi, kun lapset oppivat kävelemään, he kaatuvat usein, mutta eivät luovuta. Tämä päättäväisyys on esimerkki siitä, miten Jeesus haluaa meidän suhtautuvan Jumalaan. Luottamus Jumalaan on enemmän kuin ajatus; se on rohkeaa toimintaa.

Hengellinen ylpeys ja sen vaarat

Hengellinen ylpeys on vaarallista. Se saa meidät uskomaan, että olemme "parempia" kuin muut. Tämä ajatus voi eristää meidät muista ja estää meitä kuuntelemasta toisten näkökulmia. Ylpeys toimii esteenä näkemyksellemme todellisuudesta. Kaikki olemme riippuvaisia Jumalan armosta. Kun ylpeä ei tunnista omaa tarvettaan Vapahtajan apuun, se voi johtaa hengelliseen tyhjyyteen. On tärkeää muistaa, että nöyryys ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta. Se avaa sydämet empatialle ja ymmärrykselle.

Lasten rooli uskoon tulemisessa

Lapset ovat esimerkki aidosta uskosta. He uskovat niin Jumalaan kuin enkeleihin avoimin mielin. Aikuisina meidän tulisi ottaa oppia heidän luottamuksestaan. Miten voisimme omaksua lapsen kaltaisen uskon omassa elämässämme? Jeesus kutsuu meitä harjoittamaan tätä luottamusta. Kun lapset kohtaavat haasteita, he luottavat vanhempiinsa – ja me voimme ammentaa tästä inspiraatiosta, kun luotamme Jumalaan.

Ero ylpeyden ja nöyryyden välillä

On tärkeää ymmärtää, mitä ero on nöyryyden ja ylpeyden välillä. Nöyryys tarkoittaa itsensä alentamista ja avoimuutta hyvässä ja pahassa. Ylpeys taas on turhaa omahyväisyyttä ja toisten ihmisten alentamista. Nöyryys avaa sydämiä kuulemaan Jumalan äänen, kun taas ylpeys saattaa sulkea meidät pois hänen läsnäolostaan. Jeesus valitsi nöyrän palvelijan roolin, vaikka hän oli maailmankaikkeuden Vapahtaja. Tämä esimerkki on inspiroiva ja tavoittelemisen arvoinen. Nöyryys on tie rauhaan ja yhteyteen Jumalan kanssa.

Jeesuksen opetusten soveltaminen nykyelämässä

Kysymme, miten sovellamme Jeesuksen opetuksia päivittäisessä elämässämme. Ovatko sydämemme avoimia Jumalan kaitsemiselle? Voimmeko laskea ylpeytemme alas ja omaksua nöyryyden? Aikuisina meidän on opittava, että lapsen usko on vahvaa. Nämä opetukset auttavat meitä parantamaan ihmissuhteitamme ja syventämään yhteyttämme Jumalaan. Jeesuksen sanat ovat ikuisia ja tarjoavat meille ohjeita jokaisessa elämäntilanteessamme.

Pohdintaa

Voimme todeta, että Jeesuksen kutsu tulla lasten kaltaisiksi on ajankohtainen myös tänään. Nöyryys, usko ja luottamus ovat avaimia merkitykselliseen elämään. Kun tarkastelemme omaa elämäämme ja suhteitamme, on tärkeää korostaa nöyryyttä ja avointa sydäntä. Meidän tulisi oppia luottamaan kuin lapset ja hyväksymään Jumalan rakkautta, joka ei tunne rajoja. Nöyrtykäämme siis lasten kaltaisiksi ja omaksukaa Jeesuksen opetus – tämä on ajankohtainen viesti, joka resonoi nyt ja tulevaisuudessa. Jeesuksen opetukset antavat meille keinoja kasvaa paremmiksi ihmisiksi, itsellemme ja ympärillämme oleville. Nöyrä sydän on avain todelliseen rauhaan ja iloon elämän eri osa-alueilla.