Kahden valtakunnan kansalaisuus ja sen haasteet

Kahdeskymmenes neljäs sunnuntai helluntaista

Kolmas vuosikerta

Evankeliumi Matt. 17:24–27 Kahden valtakunnan kansalaisena

Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllä”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.” (Matt. 17:24–27 Kolmas vuosikerta)

Kaksi valtakuntaa

Elämässä olemme jatkuvasti matkalla. Jokainen askel muokkaa käsityksiämme itsestämme, vastuistamme ja kansalaisuudestamme. Kristityn elämässä keskeinen ajatus on kummankin valtakunnan, taivaallisen ja maallisen, kansalaisuus. Tämä kirjoitus tutkii, mitä kahden valtakunnan kansalaisuus tarkoittaa ja mitkä haasteet se tuo mukanaan meille kristityille. Kristinuskon mukaan uskovat ovat sekä taivaan kansalaisia että tämän maan kansalaisia. Tämän uskon myötä saamme näkökulman elämäämme, mutta se tuo mukanaan myös vastuun. Elämä kahden valtakunnan välillä voi olla haastavaa. Miten löydämme tasapainon näiden kahtena todellisuutena?

Kahden valtakunnan periaate

Kahden valtakunnan periaate tarkoittaa, että valtio perustuu lakiin, ei pelkästään evankeliumiin. Tämä voi herättää kysymyksiä: miten elämme uskossamme toisaalta, mutta noudatamme lain vaatimuksia toisaalta? Esimerkiksi Yhdysvalloissa noin 70% kansasta ilmoittaa uskovansa Jumalaan, mutta samalla monet kriittiset päätökset tehdään sekulaarilla pohjalla. Kristityn on tärkeää olla hyvä kansalainen, mutta samalla on niin tärkeää muistaa, että todellinen kansalaisuutemme on taivaassa. Tässä on hyvä muistaa: kukaan ei ole täydellinen, ei valtio eikä yksittäinen kristitty. Meidän on hyväksyttävä, että teemme virheitä ja oppimme niistä.

Kristitty ja kansalaisvelvollisuudet

Kristittynä meillä on velvollisuuksia, jotka kattavat niin hengellisen kuin maallisen elämämme. Olemme vastuussa omista teoistamme ja päätöksistämme. Esimerkiksi Tanskassa yli 80% kansasta on kastettu, mutta vain harva aktiivisesti osallistuu jumalanpalveluksiin. Tämä osoittaa, että hengelliset velvollisuudet voivat jäädä kiireisten aikataulujen varjoon. Virren 433 sanoissa muistutetaan meitä elämän arvosta: "Oi etkö, ihminen, muistakaan: on lahjaa aikasi päällä maan." Tämä muistutus auttaa meitä ymmärtämään elämämme merkityksen ja tarkoituksen.

Hämmennys ja haasteet uskovien keskuudessa

Monet kristityt tuntuvat välillä unohtavat uskonsa arjen kiireiden vuoksi. Uskonto on henkilökohtainen asia, mutta yhteiskunnan odotukset voivat luoda paineita. Esimerkiksi Suomessa yli 60% väestöstä väittää, ettei uskonto ole tärkeä osa heidän elämäänsä. Tämä voi tehdä jollain tavalla vaikeaksi jakaa uskoaan avoimesti. Meidän on tärkeä muistaa, että uskomme on syvempää kuin pelko muista. Kun puhumme uskostamme, voimme löytää yhteyksiä ja tukea. Uskomme pyhyyteen ja anteeksiantoon, mutta meidän on myös kohdattava todellisuus, joka ympäröi meitä.

Kahden valtakunnan välinen jännite

Elämä kahden valtakunnan kansalaisena tuo mukanaan jännitteitä. Uskomme tuo meille lohtua, mutta se voi myös tuntua ristiriitaiselta. Voimme esimerkiksi kokea ahdistusta, kun meidän on valittava maalliset velvoitteet, kuten työnteko, ja hengelliset velvollisuudet, kuten yhteisön palveleminen. Virren sanat "Siis kuule kutsua Luojasi ja oikein käytä sun aikasi" rohkaisevat meitä voittamaan pelot ja innostumaan palvelusta. Tämä palvelemisen ajatus voi antaa elämällemme syvyyttä, vaikka se tuo mukanaan haasteita.

Kristillinen yhteisö ja kehitys

Kristillinen yhteisö voi tarjota meille tukea kahden valtakunnan kansalaisuuden hallinnassa. Keskustelut uskostamme ja siihen liittyvistä haasteista voivat auttaa meitä ymmärtämään toistemme tarpeita. Toimimalla yhdessä voimme olla valoa maallisessa maailmassa. Jos kristillinen yhteisö pysyy hiljaa Jumalasta, se on suuri vahinko. Me voimme jakaa tarinoitamme ja kokemuksiamme, ja rohkaista toisiamme vaikeina aikoina. Niin voimme yhdessä vahvistaa uskoamme.

Kristittynä kasvaminen on jatkuva prosessi. Se tuo mukanaan kehitystä ja oppimista virheistä. Esimerkiksi, monilla on tarina siitä, miten he ovat onnistuneet sovittamaan yhteen työn, perheen ja seurakuntavelvoitteet. Kun tunnustamme, että olemme kaksinkertaisia kansalaisia, voimme kasvaa ja kehittää kykyämme yhdistää hengelliset ja maalliset velvoitteet.

Merkkipaaluja matkalla

Kun tarkastelemme todella kahden valtakunnan kansalaisuutta, voimme löytää uusia tapoja toimia ja elää. Elämme maailmassa, jossa on helppo eksyä, mutta virren 433 viisaus muistuttaa meitä siitä, kuinka rakkautemme Luojaan voi ohjata kulkuamme.

Tulevaisuus lupaa meille paljon, ja omat äänemme voivat kantautua. Haasteista huolimatta meillä on mahdollisuus kasvaa yhdessä ja oppia. Kun tunnustamme, että olemme sekä taivaan että maan kansalaisia, voimme elää elämämme rohkeasti ja merkityksellisesti.

The serene beauty inside a place of worship.