Kuka on profeetta omalla maallaan ja miksi usko tuntuu vaikealta ihmisille

Yhdestoista sunnuntai helluntaista

Toinen vuosikerta

Evankeliumi Luuk. 4:23–30 Etsikkoaikoja

Jeesus sanoi:

”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”

Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. (Luuk. 4:23–30 Toinen vuosikerta)

Historian konteksti

Kuka on profeetta omalla maallaan? Tämä kysymys herättää monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Evankeliumi Luukkaan mukaan (4:23–30) kertoo meille tarinan Jeesuksesta, joka palasi kotikaupunkiinsa Nasaretiin, vain saadakseen kokea torjuntaa omilta kansalaisiltaan. Tämä tilanne herättää kysymyksiä uskon ja epäuskon luonteesta. Miksi on niin vaikeaa uskoa siihen, mitä emme näe tai koe suoraan?

Jeesuksen aikakaudella Israelissa oli suuria yhteiskunnallisia ja uskonnollisia jännitteitä. Nasaret, tuolloin pieni kaupunki, oli tunnettu ennen kaikkea tavallisista asukkaistaan. Jeesus oli heidän keskuudessaan vain "Josefin poika". Hänen paluunsa synagogaan, jossa hän käsitteli profeetallisia ennustuksia ja hengellisiä näkemyksiä, herätti hämmennystä, jopa raivoa. Tämä konteksti tarjoaa syvällistä pohdittavaa siitä, kuinka omat juuret ja ennakkoluulot voivat estää meitä näkemästä mahdollisuuksia ja viisautta, jotka ovat lähellämme.

Esimerkiksi, kun ihmiset omassa yhteisössään eivät pysty tunnistamaan ja hyväksymään uudenlaista ajattelua, he saattavat jäädä väliinputoajiksi. Tilastot viittaavat siihen, että valtaosa ihmisistä kokee, että juuristaan periytyvät odotukset vaikuttavat heidän ajatteluunsa ja päätöksentekoonsa.

Etsikkoaika ja sen hylkääminen

Evankeliumi kuvaa hetkiä, joissa Jeesus tarjoaa asukkailleen arvokkaita totuuksia. Hänen puheensa synagogassa saa pian ihmiset epäilemään hänen auktoriteettiaan. Jos ajattelemme nykypäivää, ihmiset usein pohtivat: "Miksi uskoa? Onko Jumalaa?" Hylkääminen, kun ihmiset torjuvat etsikkoaikansa, on herkullinen teema, joka paljastaa ihmisten herkkyyden tuntemuksille ja kyvyttömyyden nähdä Jumalan toimintaa. Monet ihmiset meidänkin ajassamme kokevat henkisiä esteitä uskon tiellä, mikä voi johtua henkilökohtaisista tai kulttuurisista ennakkoluuloista.

Kärsimyksellä ja koettelemuksilla voi olla syvällinen merkitys elämämme kaikilla osa-alueilla. Martti Lutherin mukaan koettelemukset eivät ole vain tarpeellisia, vaan myös tärkeitä ja hyödyllisiä. Ne voivat toimia välineinä, jotka herättävät meidät kaipaamaan Jumalaa. Kun ihmiset kärsivät huonosta mielenterveydestä vaikeina aikoina, voimme löytää itsemme syvempää uskoa eteenpäin. Ymmärrys siitä, että vaikeudet voivat johtaa hengelliseen kasvuun, on tärkeä osa käsitettä.

Nasaretilaiset ja heidän epäuskonsa

Kun Jeesus opetti Nasaretissa, hänen omansa torjuivat hänet voimakkaasti. "Eikö tuo ole sen Josefin poika?" kysyttiin. Tämä tuntemus omista juurista ja ennakkoluuloista kyseenalaistaa Jeesuksen osaamista. Nasaretilaiset olivat kuulleet hänen ihmeistään Kapernaumissa ja vaativat samaa voimaa kotiseudulleen, mikä on tyypillistä ihmisten suhteessa tuttuun ja tuntemattomaan.

Markuksen evankeliumissa kuvataan, kuinka ihmisten epäusko ihmetytti Jeesusta niin, että hän ei voinut tehdä autuuttavia ihmeitä heidän keskuudessaan. Tämä korostaa sitä, kuinka avoimuus on ensiarvoista Jumalan toiminnan kokemiseen. Jeesus kohtasi epäuskon keskittyen todelliseen voimaansa ja kutsumukseensa. Noin puolet ihmisistä, jotka ovat avanneet sydämensä Jumalan toiminnalle, kokevat syvemmän rauhan ja haitallisen tukahduttamisen vähenemisen.

Raivo ja hyväksynnän puute

Kun Jeesus jatkoi puhumista, raivo syttyi. Kaupunkinsa asukkaat, jotka eivät voineet hyväksyä hänen sanojaan, ajoivat hänet ulos kaupungista. Tämä tunne siitä, ettei hyväksyntää löydy edes omilta, on voimakas teema. Kun ihmiset eivät kykene näkemään, miten läheinen suhde Jumalaan voisi muuttaa heidän elämäänsä, he saattavat kokea ennakkoasenteidensa aiheuttamaa torjuntaa.

Nykymaailmassa monet ovat samassa tilanteessa. Tunne osattomuudesta, pelosta ja epätoivosta voi estää meitä kokemasta Jumalan rakkautta ja voimaa. Miksi usko tuntuu niin vaikealta? Yksi syy on se, että ympärillämme on epäuskoinen maailma ja omat ennakkoluulomme.

Etsikkoaikoja ei saa hylätä

Jeesuksen tarina muistuttaa meitä, ettei etsikkoaikoja tule hylätä. On tärkeää olla avoimia Jumalan mahdolliselle toiminnalle, erityisesti vaikeina aikoina. Kun olemme kärsineet, voimme kääntyä Jumalan puoleen löytääksemme rauhaa. Kärsimys on osa elämää, ja sen kautta voimme oppia enemmän itsestämme ja Jumalasta.

Yhteys Jumalaan on keskeinen osa hengellistä matkaa. Kun ymmärrämme, että Jumala ei aina toimi haluamallamme tavalla, pystymme avaamaan sydämemme ja mielimme. Tämä yhteys voi ilmetä rukouksessa, mietiskelyssä tai yhteisön tukena. On tärkeää, että vaikka torjunta olisi läsnä, emme anna sen murskata meitä. Meidän tulisi etsiä tapoja pysyä vahvoina uskomme kanssa.

Uskonnollisella kulttuurilla ja yhteisöillä on merkittävä rooli uskon vahvistamisessa tai heikentämisessä. Yhteisö, joka tukee uskoa ja rakkautta, helpottaa ihmisten avautumista Jumalan kokemukselle. Kuitenkin kriittinen tai torjuva ympäristö voi estää syvempää rauhaa ja uskon löytämistä. Nasaretilaisen yhteisön reaktiot Jeesukseen korostavat tätä eroa, joka on edelleen ajankohtainen.

Yhteenveto ja tulevaisuuden näkymät

"Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" muistuttaa meitä voimakkaista ennakkoluuloista ihmisiä ja heidän kykyjään kohtaan. Uskon vaikeudet liittyvät usein henkilökohtaisiin ennakkoluuloihin sekä kykyyn avautua Jumalalle, joka toimii ympärillämme.

Mitä voimme oppia Nasaretiin liittyvistä tapahtumista, on se, että ennakkoluulojen ja uskon välinen jännite vaikuttaa yhä. Uskon tulisi olla yhteinen matka, joka auttaa meitä tunnistamaan juurimme ja ymmärtämään, että Jumalan voimat eivät tunne rajoja. On tärkeää olla valmiita avaamaan itsemme, sillä etsikkoaikoja voi kadota.

Uskon matka on jatkuva prosessi, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Kun kuljemme tätä polkua, muistakaamme, että jokainen haaste ja koettelemus voivat syventää uskoamme ja liittää meidät Jumalaan. Meidän tulisi kaikkien ponnistella eteenpäin, sillä usein juuri ne, jotka tunnetaan torjutuiksi tai suojattomiksi, ovat matkalla kohti merkittäviä kohtaamisia Jumalan kanssa.

Loppupäätelmä

Keskustelu siitä, kuka on profeetta omalla maallaan, herättää tärkeitä kysymyksiä uskontojen suhteesta sekä ihmisten kyvystä avautua toistensa viisaille ajatuksille. Meidän on tärkeää jatkaa tämän keskustelun ylläpitämistä ja rohkaista toisiamme etsimään Jumalan rakkautta ja kaikkia ihmeitä, joita hän voi meille tarjota, myös omassa ympäristössämme.

"Ei ole koskaan liian myöhäistä etsiä syvempää ymmärrystä, sillä Jumala on aina läsnä, jopa silloin, kun emme sitä huomaa." Tämä matka on täynnä kauneutta ja syvyyksiä, jotka voimistavat meitä uusissa ympäristöissä, kuten Nasaretissa.