Marttyyri Stefanus Kristuksen todistajana joulupäivän vastapainona

Tapaninpäivä

Kolmas vuosikerta

Evankeliumi Matt. 23:34–39 Kristuksen todistajat

Jeesus sanoi lainopettajille ja fariseuksille:

    ”Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!

    Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’” ( Matt. 23:34–39 Kolmas vuosikerta)

Joulun vastakohta

Joulupäivä on hetki, jolloin juhlimme Jeesuksen syntymää, Jumalan suurta lahjaa ihmiskunnalle. Tämän ilon lisäksi Tapaninpäivänä muistamme ensimmäistä marttyyriä, Stefanusta, joka toimi rohkaisevana esimerkkinä uskollisuudesta Kristuksen todistajana. Stefanuksen tarina on ajankohtainen ja opettavainen vielä tänäkin päivänä. Tarkastellaan hänen elämäänsä, saarnaansa, rooliaan alkuseurakunnassa ja kuinka hänen perintönsä liittyy Jeesuksen sanomaan.

Joulupäivänä nautimme rauhasta, perhesiteistä ja ilosta, kun taas Tapaninpäivänä suuntaamme katseen rohkeisiin uhrauksiin, joihin marttyyrisielut ovat joutuneet. Esimerkiksi vuonna 2020 yli 4 700 kristittyä tapettiin uskonsa vuoksi eri puolilla maailmaa. Stefanus ei vain ilmentänyt aikakauden kristittyjen kamppailua, vaan hänen elämänsä ja kuolemansa kuvastavat syvää uskoa, jota Jeesus opetti. Hänen esimerkkinsä innoittaa meitä tänäkin päivänä vahvistumaan uskossamme.

Stefanus: Ensimmäinen marttyyri

Stefanus oli yksi ensimmäisistä kristinuskon julistajista. Hänen intohimonsa evankeliumia kohtaan johti häntä hetkeen, jolloin hänestä tuli ensimmäinen marttyyri uskonsa vuoksi. Apostolien teoissa kerrotaan, että hän oli "täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä." Tämä heijastui hänen voimakkaassa puheessaan ja teoissaan, joista monet olivat "suuria ihmeitä ja tunnustekoja." Hänen rohkea saarnansa synnytti vastustusta juutalaisten keskuudessa, mikä johti hänen lopulliseen tuomioonsa ja kivittämiseensä.

Stefanuksen rohkea saarnatyyli

Stefanuksen saarna Apostolien teoissa 7 keskittyy pelastushistorian keskeisiin teemoihin, kuten Jumalan lupauksiin ja profeettojen elämään. Hän nostaa esiin, kuinka Israelin kansa on hylännyt Jumalan valitsemat henkilöt. Vaikka hänen sanomansa oli fakta, se herätti vihaa kuulijoissa, ja lopulta he päättivät vaientaa hänet väkivallalla. Hän pysyi silti pelottomana, ja hänen sanomansa muistutti kuuntelijoita omista valinnoistaan.

Marttyyriuden voima ja rukous

Stefanus sai mahdollisuuden puolustautua, kun häntä vastaan nostettiin syytteitä. Hänen vastustajansa olivat palkanneet valehtelijoita todistamaan häntä vastaan. Stefanus käytti tätä tilaisuuttaan rohkaisevasti ja nosti esiin kysymyksiä Jumalan oikeudesta ja historian tapahtumista. Hänen puheensa oli ei vain kritiikki, vaan myös sydäntä särkevä huuto pelastuksen puolesta. Tällaiset hetket haastavat meidät ymmärtämään, mitä todellinen usko vaatii.

Stefanuksen kuolema oli karu hetki, joka kuvastaa marttyyrin elämän äärimmäisiä uhreja. Kun häntä kivitettiin, hän rukoili murhaajiensa puolesta samalla tavalla kuin hänen Herransa Jeesus ristillä. Tällaiset teot osoittavat marttyyrin suurimman voiman: kyvyn rakastaa vihollisiaan ja rukouksia heidän puolestaan. Hänen viimeiset sanansa, "Herra, älä ota tätä syntinä heidän haltuunsa," ovat jääneet historiaan voimakkaina ja kunnioittavina. Ne muistuttavat, että marttyyrit ovat uskon valon ja rakkauden vasunoja.

Jeesuksen sanoma ja varoitukset

Jeesus varoitti fariseuksia tulevasta tuomiosta. Hänen sanomansa “Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi” on edelleen ajankohtainen. Tämä jako, jota Jeesus kuvaa, on ollut todellista kautta aikojen. Ne, jotka avautuvat viestille, ja ne, jotka torjuvat sen. Stefanuksen elämän ja kuoleman kautta näemme tämän jaon jatkuneen: he, jotka uskovat Kristukseen, kohtaavat usein vastustusta, ja maailma on täynnä esimerkkejä nykyisistä uskovista, jotka kokevat saman.

Stefanus on historiallinen hahmo, mutta hänen esimerkkinsä elää yhä. Meidän on tärkeää kysyä itseltämme: Mikä on meidän roolimme Kristuksen todistajina nykyajassa? Uskollisuus ja rohkeus voivat ilmetä monin tavoin. Vaikka emme kohtaa fyysistä väkivaltaa Stefanuksen tavoin, voimme kokea eristämistä tai pilkkaa, kun julistamme uskoamme. Stefanuksen kaltaiset esimerkit muistuttavat meitä siitä, että rohkeus tarkoittaa seistä totuuden puolella, vaikka se tulisi kalliiksi.

Yhteenveto ja jatkuva inspiraatio

Olemme matkustaneet joulun ilosta Tapaninpäivän rohkeuden ja uhrauksen muistojuhlaan. Stefanus on enemmän kuin marttyyri; hän on esimerkkimme, joka rohkaisee meitä selviämään elämän tuskien ja koettelemusten keskellä. Hänen tarinansa on muistutus siitä, että sydämet voivat olla raskaat, mutta voimme aina löytää voimaa uskostamme ja rukouksestamme. Muistakaamme Stefanusta, mutta myös Jeesusta, joka yhdistää meidät Kristuksen seuraajina. Tapaninpäivänä kunnioitamme yhtä ensimmäisistä ja rohkeimmista, Stefanusta, Kristuksen todistajaa, joka elää rukouksensa ja rohkeutensa kautta.