Miksi opetuslapset palasivat kalastamaan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen

Ensimmäinen sunnuntai pääsiäisestä

Toinen vuosikerta

Evankeliumi Joh. 21:1–14 Ylösnousseen todistajia

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:

Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.

Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.

Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon - kaikkiaan sataviisikymmentäkolme - verkko ei revennyt.

Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. (Joh. 21:1–14 toinen vuosikerta)

Aloitus

Kun ajatellaan, mitä tapahtui Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, monet meistä kenties kuvittelevat riemua ja innostusta. Kuitenkin opetuslapset eivät olleet täysin valmiita seuraavaan vaiheeseen. Galilean rannalla tapahtui jotakin merkittävää. Jeesus oli sanonut tapaavansa heidät, mutta sen sijaan he palasivat kalastamaan. Tämä päätös kertoo heidän sisäisestä kamppailustaan ja epävarmuudestaan. Mikä sai heidät palaamaan vanhaan elämäänsä, vaikka kuoleman voitto oli tapahtunut?

Opetuslasten epävarmuus

Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsille oli kuin raukeamisen hetki. He olivat nähneet mestarinsa häpeällisen kuoleman, ja vaikka Jeesus oli herännyt henkiin, heillä oli silti kysymyksiä. He olivat olleet mukana Jeesuksen opetuksissa ja ihmeissä useita vuosia, mutta nyt tulevaisuus tuntui epävarmalta.

Epäilyt täyttivät heidän mielensä: Oliko Jeesus todella mukana heidän elämissään? Voisivatko he jatkaa hänen työtään ilman häntä? Mikä merkitys ylösnousemuksella itse asiassa oli? Heidän paluunsa kalastamaan symboloi pelkoa ja epävarmuutta – he palasivat tutulle ja turvalliselle alueelle, vaikka se merkitsee heidän aikaisempaa elämäänsä. Kalastus oli työ, jota he ymmärsivät, mutta se myös muistutti heitä siitä, että he olivat jättäneet jotain suurta taakseen.

Jeesuksen lupaukset ja opetuslasten epäilykset

Jeesuksen lupaus, että hän tapaisi opetuslapset Galileassa, kantoi suuria odotuksia. Sapatin aikana ja ylösnousemuksen jälkeen heidän tuli olla evankeliumin julistajia, mutta asia ei ollut niin yksinkertainen. Heidän oli vaikeaa nähdä itsensä hallitsijoina, kuten Jeesus oli heille sanonut. He olivat edelleen kalastajia, ja heidän todellisuutensa ei muuttunut hetkessä.

Kun Jeesus kuoli ja nousi ylös, hän teki sen juuri heidän hyväkseen – mutta tuon ymmärtäminen oli ylivoimaista. Tämä johtui siitä, että he tunsivat itsensä heikoiksi ja kyvyttömiksi suureen tehtävään edessään. Tilastojen mukaan usko Jeesukseen voi kohentua vain yhteisön tuen avulla. Kun opetuslapset palasivat kalastamaan, he eivät vain kääntäneet selkäänsä tehtävälle; he ilmensivät inhimillistä tarpeellisuutta palautua suhteeseen eksyneen toivon kanssa.

Rakkauden ja epävarmuuden ristiriita

Opetuslasten päätös palata kalastamaan oli syvällisempi kuin pelkästään käytännön valinta. Heidän kyvyttömyytensä hahmottaa omaa paikkaansa Jumalan valtakunnassa heijasteli syvää rakkautta, mutta myös suurta pelkoa. He pelkäsivät puhua Jumalasta ja parantaa sairaita. Heidän johtajansa ja mestarinsa oli kohdannut väkivallan ja kuoleman, eikä kuollutta voinut seurata.

Tämä johtui osaksi siitä, että heidän oli vaikeaa uskoa, että he voisivat olla välikäsiä Jumalan valtakunnassa, kun oma uskonsa oli järkkynyt ja rakkaus tuntui sumuiselta ja etäiseltä. Valtaosa heistä saattaa kokea saman tunteen epävarmuudesta, kun heitä haastetaan astumaan omalle tielleen, ja tämä yhteys voitaisiin vahvistaa Jeesuksen sanaan luottamalla.

Jeesuksen ilmestyminen rannalla

Vaikka opetuslapset olivat palanneet kalastamaan, Jeesus ei unohtanut heitä. Hän ilmestyi heille rannalla, ja tämä vierailu täynnä symboliikkaa vahvisti heidän uskoaan. Miksi Jeesus valitsi juuri tämän hetken? Tämä oli valonkipinä pimeydessä, jonka avulla he saivat varmuuden siitä, että Jeesus oli todella noussut ylös. Opetuslapset eivät aluksi tunnistaneet häntä – hänen ylösnousemusruumiinsa oli erikoinen, ja se vaikutti heidän perinteisiin uskomuksiinsa.

Kun Johannes tajusi, että rannalla oli Jeesus, hänen sydämensä syttyi. Kalansaalis, jonka Jeesus oli heille antanut, oli ihme, joka ei jäänyt huomaamatta. Tällainen merkitsee, että Jeesus hallitsee kaikkea, mukaan lukien luonnon. Tämä hetki oli niin voimakas, että se herätti heissä hämmennystä mutta myös toivon kipinän.

Pietarin reaktio ja kiire Jeesuksen luokse

Pietari erottui muista opetuslapsista. Hän ei jäänyt murehtimaan epäilyksiä, vaan heittäytyi veteen ja kiirehti Jeesuksen luokse. Tämä nopea päätös kuvasti uutta asennetta. Pietari tiesi, että hän ei halunnut menettää tätä tilaisuutta. Häntä valtasi kaipuu Jeesuksen läsnäoloon, ja hänen tekojaan ohjasivat tunteet.

Pietarin reaktio osoitti, kuinka valtavasti he kaikki kaipasivat Jeesusta. Hän oli valmis kohtaamaan pelot ja epävarmuudet. Tämä päätös avasi uuden mahdollisuuden ja tulemisen totuuden äärelle.

Usko ilman näkemistä

Vaikka emme koe ylösnousseen kohtaamista samalla tavalla kuin opetuslapset, voimme silti uskoa. Usko Jeesukseen perustuu ei vain historialliseen tapahtumaan, vaan myös sydämen kokemukseen. Johannes evankeliumissa todetaan: "Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe" (Joh.20:29). Tämä on ajankohtainen totuus myös tänä päivänä.

Usko voi rauhoittaa sydäntä ja viedä meitä eteenpäin, vaikka emme näe Jeesusta fyysisesti. Opetuslasten kohtaaminen Jeesuksen kanssa riitti hävittämään heidän epäilyksensä. He saivat varmuuden, jota he tarvitsivat jatkuakseen elämässään toisin kuin ennen.

Yhteys ylösnousseen kanssa

Opetuslasten tapaaminen Jeesuksen kanssa rannalla oli enemmän kuin etäisen historian toistumista. Se oli hetki, jossa heidän sisäiset kysymyksensä kohtasivat ihmeen todellisuuden. Jeesuksen ilmestyminen avasi oven heidän tulevaisuudelleen. Kysymyksemme saattavat jäädä, mutta sydänten epäilykset voivat rauhoittua Jeesuksen läsnäolon äärellä. Hän voi tuoda rauhaa pelkojen keskelle ja rakkauden voiman, joka ylittää kaikki haasteet.

Lopuksi

Opetuslasten paluu kalastamaan ylösnousemuksen jälkeen kuvastaa heidän sisäistä epävarmuuttaan. Heillä oli paljon kysymyksiä, mutta Jeesuksen ilmestyminen rannalla muutti kaiken. Se vahvisti heidän uskoaan ja avasi mahdollisuuksia. Vaikka emme näe Jeesusta fyysisesti, voimme silti uskoa häneen ja tuntea hänen läsnäolonsa sydämessämme.

Kun opetuslapset käänsivät katseensa takaisin Jeesukseen, he saivat sanoman, joka nosti heidät: "Jeesus elää!" Tämä lupaus on voimassa kaikille. Se polttaa uskoa ja toivoa elämämme keskelle. Vaikka emme kohtaa Jeesusta heidän tavallaan, voimme kokea hänen vaikutuksensa elämissämme. Jumalan valtakunnan työ jatkuu, ja ylösnousemus on toivon lähde – emme ole koskaan yksin.