Onko onnettomuuksilla ja synnillä yhteyttä Raamatun kertomuksissa

Viides sunnuntai helluntaista

Kolmas vuosikerta

Evankeliumi Luuk. 13:1–5 Armahtakaa

Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: ”Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan - samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan - yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.” ( Luuk. 13:1–5 Kolmas vuosikerta)

Aluksi

Luukkaan evankeliumin 13. luvussa Jeesus käsittelee tositarinoita, joissa onnettomuudet ja kuolema herättävät kysymyksiä syyllisyydestä ja synnistä. Jeesus tuo esiin Pilatuksen tekemän veriteon ja tornin romahduksen Jerusalemissa. Kun kymmeniä ihmisiä menettää henkensä, herää kysymys: oliko heidän synneillään jokin rooli tässä? Jeesus vastaa yllättävästi, ohjaten katseen syyllisyyden etsimisestä armollisiin näkökulmiin. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme, mitä nämä tapahtumat tarkoittavat ja miten Jeesuksen opetus kutsuu meitä luopumaan syyttävästä ajattelutavasta.

Jeesuksen kertomukset

Luukkaan evankeliumin 13:1–5 alkuosassa kerrotaan, kuinka jotkut ihmiset kertoivat Jeesukselle Pilatuksen tehneen veriteon Galilealaisten parissa. Jeesus selittää, että eivät nämä uhrit olleet syntisempiä kuin muut. Uskonnollisten asiantuntijoiden tutkimukset ovat osoittaneet, että tällaiset ajatukset, joissa onnettomuudet liitetään synnin seuraamuksiin, ovat yleisiä. Esimerkiksi tutkimus osoitti, että noin 65 % ihmisistä uskoo, että onnettomuuksien, kuten luonnonkatastrofien, syynä on ihmisten syntisyys.

Jeesus esittelee myös toisen esimerkin: tornin romahduksen Siloan lähellä, jossa kymmenen ihmistä sai surmansa. Hän kysyy, olivatko nämä uhrit syyllisempiä kuin muut Jerusalemin asukkaat. Jeesuksen vastaus on selkeä: "Eivät suinkaan!" Tämä ei kuitenkaan riitä vastaukseksi monille, sillä syyllisyyden ja onnettomuuden välillä näyttää olevan luonnollinen yhteys.

Syyn etsiminen onnettomuuksille

Ihmiset ovat kautta historian etsineet syyllisiä onnettomuuksille ja kärsimyksille. Erityisesti suvun menettäneet ovat puolustaneet näkemystään, että onnettomuudet johtuvat synnistä tai jumalallisesta rangaistuksesta. Tämä ajatus tuo mukanaan suuren paineen sekä uhreille että heidän läheisilleen. Esimerkiksi vuonna 2010 Haitissa tapahtunut maanjäristys vaati yli 230 000 ihmisen elämän. Monet keskustelivat siitä, oliko tämä Jumalan rangaistus vai pelkkä luonnonoikku. Kun ajattelemme näitä tapahtumia, voimme helposti johtaa harhaoppeihin, joissa katsotaan toisten hädän olevan heidän omaa syytään. Jeesus kuitenkin päättää ohjata huomion muualle, ja tämä antaa meille mahdollisuuden tarkastella asioita eri näkökulmasta.

Armon ja tuomion dilemma

Jeesuksen vastauksia on helppo tulkita tuomitsevina, mutta hän itse ei ota syyttävän asennetta. Jeesus huomauttaa, että me kaikki olemme tuhon omia, ellei me käänny. Tämä lausunto herättää kysymyksiä tuomiosta ja armosta. Mikä oikeudenmukaisuus on, jos meidän pitäisi maksaa hengellämme syntimme? Voimme miettiä, miksi Jeesus siirtää huomion tuomiosta armon puolelle. Hänen sanomansa ei tarkoita sitä, etteikö synneillä olisi merkitystä, vaan hän kehittää toisenlaista näkemystä, jossa ihmisten synnit eivät synnytä suoria onnettomuuksia heidän elämänsä aikana. Tällöin voimme huomata, että monesti vahingot ovat seurausta inhimillisistä tekijöistä, eivät niinkään jumalallisista rangaistuksista.

Onnettomuuden uhrit

Kun tarkastellaan Jerusalemista tornin alle jääneitä uhreja, herää kysymys siitä, olivatko he todella kaikkia muita syntisempiä. Jeesus kumoaa tämän ajatuksen ja rohkaisee meitä miettimään, mitä tapahtuu, kun joku kokee onnettomuuden. On tärkeää huomata, että onnettomuudet eivät ole automaattisia jumalallisia kostotoimenpiteitä, vaan osa elämän monimutkaista kudelmaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että onnettomuuden uhrit ovat usein satunnaisia, ja heihin ei tule liittää syyllisyyttä.

Jos haemme syyllisiä, jätämme huomiotta ajan todelliset kysymykset - kunnioituksen, inhimillisyyden ja myötätunnon. Jeesus ei syyttänyt eikä tuominnut kuolleita. Sen sijaan hän haluaa, että keskitymme siihen, miten voimme vastata kärsimyksiin armon avulla.

Etsimässä armoa

Koska Jeesus ohjaa meitä armolliseen ajatteluun, meidän tulisi miettiä, miten voisimme lähestyä kärsimyksiämme ja ihmiskunnan ongelmia. Sen sijaan, että etsisimme syyllisiä, meidän tulisi etsiä solidaarisuutta, empatiaa ja rakkautta ympärillämme. Esimerkiksi lukuisten hyväntekeväisyysjärjestöjen työ, kuten Punainen Risti, korostaa ihmisten auttamista ilman syyllisyyden etsimistä.

Jeesus kääntää katseemme jokaisen ihmisen arvokkuuteen eikä heidän synteihinsä. Hänen opetuksensa keskipisteenä on se, että paine olla tuomitseva on itse asiassa suurempi meille, ja se saattaa hyvinkin estää meitä näkemästä tosiasioiden todellista luonteen. Me kaikki olemme planeetallamme heikkoja ja vajavaisia. Tuomitsemisen sijaan voimme löytää yhteisiä kokemuksia ja tukea toisiamme elämän kiemuroissa.

Armollinen päätös

Evankeliumin sanomassa on vahva viesti ymmärryksen ja armon yhteydestä. Jeesus kutsuu meitä olemaan tuomitsematta muita. Hänen lausumansa "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita" tiivistää kauniisti sen, mitä tarvitaan nykypäivän maailmassa. Emme voi syyttää tai tuomita kärsimysten keskellä. Meidän on etsittävä vapautta syyttävästä asenteesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että meidän on kohdattava muut ihmiset armolla. Kun keskitymme toisten tuskaan ja toivoon, voimme luoda yhteisöjä, joissa kärsimyksiä ei salata, vaan käsitellään yhdessä. Tämä ei vain paranna yksittäisten ihmisten elämää, vaan myös rakentaa suhteita, joissa inhimillisyys ja yhteisöllisyys voimistuvat.

Jatkuva pohdinta

Raamatun tapahtumissa Luuk. 13:1–5 on edelleen paljon ajankohtaisia kysymyksiä. Onko synnin ja onnettomuuden välisiä yhteyksiä? Jeesus kumoaa näitä ajatusmalleja tarjoamalla armollisen näkökulman. Hän kutsuu meitä luopumaan syyttävästä asenteesta ja etsimään armollisuutta, myötätuntoa ja rakkautta elämämme vastoinkäymisissä.

Lopulta Jeesuksen opetuksessa on voimaa, joka voi auttaa meitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta, ei vain itsellemme, vaan koko ihmiskunnalle. Tärkeintä on ymmärtää, että kärsimyksen ja kuoleman keskellä meillä kaikilla on mahdollisuus kääntyä kohti armoa. Tällä tavoin voimme olla merkityksellisiä toisille ja edistää toivoa ja rauhaa.

Rakkaudellisuus ja armollisuus voivat muuttaa katsantokantaamme ei vain omasta elämästämme, vaan myös toisten ihmisten kokemuksista. Elämä on täynnä vaikeita hetkiä, ja usein meillä on taipumus etsiä syyllisiä etenkin, kun kohtaat onnettomuuksia. Kehotan lukijoita miettimään, miten voimme kehittää itseämme puolelle, jossa armollisuus nousee syyllisyyden ja tuomion yläpuolelle. Tämä on kysymys, johon jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Aloitetaan siis tänään - älkäämme tuomitko, vaan etsitään yhdessä rauhaa ja armon näkökulmaa elämässämme.