Pyhän Perheen huoli ja rauha

Toinen sunnuntai joulusta

Ensimmäinen vuosikerta

Evankeliumi Luuk. 2:41–52 Herran huoneessa

Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.

    Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.

    Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. (Luuk. 2:41–52 Ensimmäinen vuosikerta)

Pyhä Perhe ja heidän huolensa

Perheen yhteiset hetket ja rakkaus auttavat meitä kohtaamaan elämän haasteet yhdessä. Erityisesti silloin, kun huoli iskee äkillisesti, voimme oppia Pyhältä Perheeltä: Joosefilta, Marialta ja Jeesukselta. Luukkaan evankeliumin luku 2, jakeet 41-52, tarjoaa meille arvokkaita opetuksia siitä, miten kohdata huolia. Käymme tässä läpi, miten voimme hallita huolta ja löytää rauhan vanhempina. Evankeliumista käy ilmi, että Pyhä Perhe ei ollut vapaa huolista. Kun Jeesus hävisi vanhemmiltaan, se aiheutti suurta sydänsurua ja pelkoa. Joosef ja Maria, Jumalan erityisesti valitut palvelijat, joutuivat kohtaamaan tilanteen, joka olisi pelottava jokaiselle vanhemmalle.

He olivat matkustaneet Jerusalemiin suureen juhlaan, joissa oli paljon tuttuja ja sukulaisia. Tämä selittää, miksi Jeesus saattoi hetkeksi kadota suuren ihmismassan keskelle. Hän ei ollut vain heidän lapsensa, vaan myös erityinen lahja, ja ajatus hänen menettämisestään oli luonnollisesti täynnä huolta. Tämä ei ole vain Pyhän Perheen kokemus, vaan myös monien meidän arkea.

Martti Lutherin oivallus

Martti Lutherin ajatukset tähän evankeliumiin tarjoavat meille syvällisen näkemyksen ahdistuksesta. Hän korosti, että Pyhältä Perheeltä puuttui rauha heidän huolensa vuoksi. He elivät jatkuvassa pelossa ja kävivät läpi useita sydänsuruja. Lutherin mukaan Jumala valmisteli Joosefia ja Mariaa tuleviin vaikeisiin hetkiin, joita Jeesuksen elämä toisi. Kysymme itseltämme, onko huoli osa elämäämme ja olemmeko valmiita kohtaamaan sen. Huoli ei ole synnin seuraus, vaan inhimillinen tunne, jota meidän on opittava hyväksymään. Tämä oivallus voi auttaa meitä käsittelemään huolia paremmin.

Kolme päivää hätää

Ajatus siitä, että lapsi katoaa kolmeksi päiväksi, on kammottava monille vanhemmille. Joosef ja Maria etsivät Jeesusta synnin ja sukulaisten parista, ja hätä kasvoi koko ajan. Kun he löysivät Jeesuksen pyhäköstä, Maria ilmaisi huolensa sanoen, "Isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." Tämä lause kiteyttää heidän rakkautensa ja huolensa. On tutkimuksia, jotka osoittavat, että 70 % vanhemmista tuntee voimakasta ahdistusta lastensa turvallisuuden vuoksi. Tämä on tuntemus, jonka monet vanhemmat ymmärtävät syvästi.

Rauhan löytäminen

Jeesuksen vastaus äidilleen: "Miksi te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" paljastaa rauhan, joka syntyy Jumalan tahdosta. Jeesuksen sanat viittaavat suurempaan tarkoitukseen, joka menee syvemmälle kuin inhimilliset huolet. Tämä muistutti myös Joosefia ja Mariaa siitä, että heidän poikansa oli elävä Jumalan Poika. Rauha ei ole vain poissaolosta pelosta, vaan se on myös täysin erilaista, syvempää rauhaa, joka voi auttaa meitä, vaikka meillä olisi suuria huolia omista lapsistamme. Uskon perusteella voimme löytää lohtua ja rauhaa kaikissa vaikeuksissamme.

Esimerkki ahdistuksesta

Ahdistus on tunne, jonka jokainen vanhempi voi tunnistaa, mutta se ei ole ainoa tunteemme. Voimme kokea onnea ja huolta samanaikaisesti. Pyhä Perhe opetti meille tärkeän läksyn: Jeesus oli viesti Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta. Myös tukevat suhteet ovat elintärkeitä ahdistuksen aikana. Joosef ja Maria löysivät Jeesuksen pyhäköstä, mikä kuvastaa tätä yhteisöllisyyttä. Huolten jakaminen ystävien ja perheen kanssa voi olla korvaamatonta tukea vaikeina aikoina.

Jumala huolehtii meistä

Tämä evankeliumi muistuttaa meitä siitä, että Jumala on läsnä ahdistuksessamme. Emme ole yksin – rukous ja meditaatio voivat olla turvasatama, johon voimme aina palata. Jumala isänä, joka huolehtii meistä, antaa meille rauhan tunteen.

Marian ja Joosefin kokemukset ovat opetus myös meille nykyisinä aikoina. Kaikki kohtaavat huolia, ja etsimme rauhaa jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Huolen hyväksyminen voi auttaa meitä löytämään rauhan.

Huoli osana elämää

Huolen hyväksyminen on tärkeää, sillä se on osa ihmisen elämää. Meidän täytyy hyväksyä, että voimme kokea iloa ja huolta yhtä aikaa. Huoli voi opettaa meille, miten voimme tukea ja auttaa toisiamme. Jokainen haaste on mahdollisuus vahvistaa siteitä perheen ja ystävien välillä. Vanhemmat voivat tukea toisiaan, ja tähän liittyy sitoutuminen ja rakkaus, joka tekee perhesiteistä vahvempia.

Yhteenveto

Luukkaan evankeliumin luku 2, jakeet 41-52, on keskeinen osa kristillistä sanomaa. Huolta ei voida välttää, mutta se voi tuoda mukanaan rauhaa. Pyhän Perheen esimerkki näyttä meille, että huoli on inhimillistä, ja vaikka he elivät erityisessä asemassa, he kokivat samankaltaisia tunteita kuin me. Ahdistusten kohtaaminen on inhimillistä, ja niihin löytyy lohtua rauhassa, joka tulee Jumalasta. Voimme aina kääntyä hänen puoleensa. Elämä Pyhässä Perheessä opettaa meitä armollisuudesta, rohkeudesta ja rakkaudesta, huolimatta suurista huolista.