Sokeus ja parannus Johanneksen evankeliumissa

Kolmastoista sunnuntai helluntaista

Kolmas vuosikerta

Evankeliumi Joh. 9:1–7, 39–41 Jeesus parantajamme

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” - Altaan nimi merkitsee: lähetetty. - Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

    Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.” ( Joh. 9:1–7, 39–41 Kolmas vuosikerta)

Mitä voimme oppia sokeuden parantamisesta?

Johanneksen evankeliumin luku yhdeksän kertoo voimakkaasta tarinasta sokeana syntyneen miehen parantamisesta. Jeesus ei ainoastaan antanut tälle miehelle kykyä nähdä, vaan opetti myös meille merkityksellisiä opetuksia sokeudesta ja näkemyksestä. Tämä kertomus haastaa meidät miettimään, mitä sokeus ja parannus merkitsevät meille nykypäivänä.

Sokeuden ja synnin ymmärtäminen

Kun Jeesus paransi sokean miehen, opetuslapset kysyivät: "Kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hänkö itse vai hänen vanhempansa?" Tämä kysymys kuvastaa aikakauden ajattelua, jossa sairaus yhdistettiin synnin seuraamuksiin. Joissain kulttuureissa on uskomus, että fyysinen vika, kuten sokeus, on suora seuraus synnin tekemisestä. Esimerkiksi Kiinan kulttuurissa on perinteinen näkemys, että sairaudet johtuvat karmasta tai aikaisemmista vääristä teoista. Jeesus vastasi: "Ei hän ole syntiä tehnyt, ei hänen vanhempansa, vaan jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Tämä muuttaa keskustelun suuntaa. Sen sijaan, että etsisimme syyllisiä, meidän tulisi kysyä, kuinka Jumalan kunnia voi ilmetä elämissämme, vaikka kohtaisimme vaikeuksia.

Taustalla oleva tarkoitus

Kertomus avaa syvällisen kysymyksen: mikä on sairauden tai kärsimyksen merkitys? Jeesus lähetti sokean miehen Siloan altaalle, joka tarkoittaa “lähetetty”. Tämä yhtenäisyys Jeesuksen tehtävän kanssa – parantaa ja tuoda toivoa – on keskeistä. Sairaista suurin osa kertoo, että sairaus on saanut heidät miettimään elämän tarkoitusta. Vaikka sairaus voi olla tuskallista, se voi myös tarjota tilaisuuden Jumalan arvolle ja opettavaiselle kosketukselle. Kun kohtaamme haasteita, voimme kysyä itseltämme: Mitä Jumala voi opettaa minulle tässä tilanteessa? Tämä kysymys voi avata ovia uuteen näkemykseen ja voimaan, jota emme olisi muuten löytäneet.

Sairaus ja usko

Ajatellaan hetki niitä, jotka elävät jatkuvassa kärsimyksessä, kuten syöpää sairastavat. Raamatun Jobin kirjassa kerrotaan miehestä, joka menetti kaiken, mutta hänen uskonsa pysyi lujana. Tutkimukset ovat osoittaneet, että noin 65% syöpää sairastavista ihmisistä ilmoittaa, että usko on antanut heille voimaa kärsimyksen keskellä. Tämä nostaa esiin kysymyksen: Miksi Jumala sallii hyvien ihmisten kärsivän? Voisiko olla, että kärsimyksellä on syvä merkitys Jumalan suunnitelmassa? Saatamme olla sokeita ymmärtämään Jumalan suunnitelmaa, ja siksi on tärkeää oppia näkemään mahdollisuuksia ja opetuksia vaikeuksissa.

Jeesuksen opetukset opetuslapsille

Jeesus lausui opetuslapsilleen: "Sokeus tapahtui, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Tämä lause asettaa meille velvoitteen. Meidän ei tule olla vain tarkkailijoita, vaan aktiivisia osallistujia. Esimerkiksi kun lähipiirissämme joku sairastuu, voimme tehdä erilaisia asioita. Voimme tarjota käytännön apua, kuten ruoanlaittoa, tai henkistä tukea. Tällaiset teot voivat auttaa meitä näkymään Jumalan suurissa suunnitelmissa. On tärkeää, että "näkevät" eivät ole sokeita tunnistamaan Jumalan työtä ympärillään. Kun autamme toisiamme, voimme tehdä Jumalan tahtoa näkyväksi elämissämme.

Näkeminen ja uskominen

Miten voimme kehittää kykyämme nähdä Jumalan todellisuus? Usko ei ole vain symbolinen ajatus; se ilmenee teoissamme. Esimerkiksi Joosefin tarina Raamatussa muistuttaa, kuinka vaikeuksista voi seurata suuria siunauksia. Joosefille, joka uskoi Jumalaan vastoinkäymisten aikana, avautui myöhemmin tie korkeisiin asemiin Egyptissä. Näin koemme, että vaikka kohtaamme haasteita, Jumalan hyvyys voittaa.

Yhteisön voima

Meidän ei tarvitse käydä läpi vaikeuksia yksin. Yhteisömme, seurakunta ja ystävät voivat olla tärkeitä tukipilareita. Kun rukoilemme, tuemme ja yhteen kokoamme voimia, voimme nähdä Jumalan työt toteutuvan paremmin. Yhteisön voima parantaa ihmisten mahdollisuuksia toipua sairaudesta. Tämä korostaa yhdessäolon merkitystä. Yhteisön voima auttaakin meitä näkemään Jumalan rakkautta ja myötätuntoa. Kun olemme toisillemme tukena, voimme olla valoa pimeydessä.

Yhteenveto

Kertomus sokeasta miehestä Johanneksen evankeliumissa käsittelee syvällistä uskonnollista ja henkistä merkitystä. Se haastaa meidät tutkimaan omaa uskoamme, kykyämme nähdä ja suhtautumistamme kärsimyksiin. Jeesuksen sanat "Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki" innoittavat meitä etsimään Jumalan tahtoa elämässämme.

Kun kohtaamme vaikeuksia, muistakaamme, että kärsimys voi olla osa suurempaa suunnitelmaa. Jeesus on lähetetty pelastamaan meidät ja hänen armonsa on aina läsnä. Näkeminen ja uskominen kulkevat käsikkäin, ja meidän tehtävämme on avata silmämme sille, mitä Jumala tekee elämissämme.

Elämme ajoissa, jolloin sokeus ja näkeminen ovat entistä merkityksellisempiä. Valitaan ymmärrys ja rakkaus, ja jaetaan nämä lahjat toisillemme. Huolehtikaamme, että emme jää sokeiksi, kun Jumala haluaa opettaa meille jokaisessa elämän vaiheessa.

A tranquil scene that invites reflection on spiritual themes.