Usko ja epäusko

Kahdeskymmenes sunnuntai helluntaista

Toinen vuosikerta

Evankeliumi Joh. 9:24–38 Usko ja epäusko

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies - ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.

    Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. (Joh. 9:24–38 Toinen vuosikerta)

Uskon ja epäuskon käsitteet

Uskon ja epäuskon kysymyksellä on ollut keskeinen merkitys kristillisessä keskustelussa ja yksilön hengellisessä elämässä. Usein usko ymmärretään tiedon puutteeksi, mikä johtaa siihen, että monet kokevat kamppailua uskon ja epäuskon välillä. Johanneksen evankeliumin luku 9, jakeet 24–38, tarjoaa meille syvällisen näkökulman tähän kysymykseen. Kertomus sokeana syntyneen miehen parantamisesta avaa keskustelua uskon ja epäuskon merkityksestä. Tarkastellaanpa, mitä totuus tarkoittaa tämän kertomuksen valossa.

Mitä usko oikein on? Hebrealaiskirjeen 11:1 mukaan usko on "luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Uskon ja epäuskon vastakohtia tutkiessa on tärkeää ymmärtää, että epäusko ei välttämättä tarkoita uskon puutetta. Se voi liittyä tietämättömyyteen tai väärään tietoon. Esimerkiksi monissa uskonnoissa on henkilöitä, jotka eivät tunne oppia syvällisesti, ja tämä voi johtaa epäilyyn. Usko ei siis ole vain tiedon puutetta; se voi myös perustua syviin oivalluksiin ja henkilökohtaiseen kokemukseen.

Epäusko puolestaan juontaa juurensa skeptisyydestä tai epäilystä. Oletko koskaan kohdannut ihmisiä, jotka kyseenalaistavat saarnan sisältöä tai omia uskomuksiaan? Tällöin ymmärrämme, että usko ja epäusko kytkeytyvät syvempiin kysymyksiin vallasta, auktoriteetista ja henkilökohtaisista arvoista.

Jumala tiedon ulkopuolella

Jumala on meidän tieteellisen ymmärryksen ulkopuolella. Hänen olemassaoloaan tai persoonallisuuttaan ei voida todistaa tieteellisin menetelmin. Tiede tutkii luonnollisia ilmiöitä, kuten kasvien kasvua tai tähtitieteellisiä ilmiöitä, kun taas Jumalan toiminnan tutkiminen kuuluu teologian piiriin. Teologinen tutkimus voi kuitenkin avata meille ovia ymmärtää paremmin, mitä usko todella tarkoittaa.

Usko on henkilökohtainen ja sisäinen asia. Se ei välttämättä perustu pelkästään ulkoiseen tietoon, vaan sydämen tilaan ja suhteeseen Jumalan kanssa. Esimerkiksi monet ovat kertoneet löytäneensä rauhan hengellisten harjoitusten, kuten rukouksen tai meditaation, kautta.

Parantuminen ja ihme

Johanneksen evankeliumin kertomuksessa parannetaan sokeana syntynyt mies. Tämä ihme herättää ihmetystä ja jopa vastustusta. Fariseukset, aikansa uskonnolliset johtajat, kyseenalaistavat Jeesuksen teot, erityisesti kun parantaminen tapahtui sapattina. Oletko koskaan miettinyt, mitä merkitystä ajoituksella on? Fariseukset etsivät todisteita Jeesusta vastaan sen sijaan, että olisivat iloinneet tapahtuneesta ihmeestä. Tämä kertoo meille, että usko ja epäusko eivät ole vain yksinkertaisia asioita. Ne kytkeytyvät valta-, auktoriteetti- ja arvokysymyksiin.

Synnin palkka ja terveys

Kertomukseen liittyy ajatus siitä, että sairaus nähtiin synnin palkkana. Sokeana syntynyttä miestä pidettiin syntisenä. Tämä ajatusmaailma voi olla vaarallinen. Se voi johtaa ihmisten tuomitsemiseen perusteettomasti. On tärkeää muistaa, että sairauksia ei voida yksiselitteisesti yhdistää synnin kanssa. Jumalan rakkaus ei perustu ihmisten tekoihin. Tämä on kriittinen oivallus esimerkiksi terveydenhuoltoalalla, jossa on tärkeää suhtautua potilaisiin ihmisinä, ei pelkästään diagnooseina.

Kristittyinä meidän on vältettävä liiallista yksinkertaistamista. Kun kohtaamme epäilyksiä, meidän tulisi etsiä syvempää ymmärrystä. Tämä voi auttaa meitä ymmärtämään, että usko ja epäusko voivat elää rinnakkain monimutkaisessa elämässä.

Uskon tunnustus

Evankeliumin kertomus huipentuu hetkeen, jolloin parantunut mies tunnustaa uskovansa, että Jeesus on Herra, Jumalan Poika. Tämä tunnustus merkitsisi rohkeutta seisoa totuuden puolesta. Se on henkilökohtainen ja voimakas hetki; sillä on myös iso symbolinen merkitys. Miehen rohkeus tunnustaa uskoaan osoittaa, että hän on kokenut muutoksen elämässään.

Eräässä tutkimuksessa, jossa 50 prosenttia osallistujista kertoi olleensa epävarmoja uskostaan, havaittiin, että rohkeus tunnustaa usko voi olla käänteentekevää. Tämä herättää kysymyksen: mitä tarkoittaa todellinen usko?

Uuden testamentin kertomus avaa meille aikakauden, jossa usko ei perustu vain vanhojen käytäntöjen noudattamiseen. Se on henkilökohtainen ja aktiivinen valinta. Uuden testamentin kysymykset haastavat meidät syventämään uskomme perustaa. Usko ei siis ole pelkkä passiivinen tila, vaan aktiivinen ja elävä suhde Jumalaan.

Meitä kutsutaan jakamaan uskoamme muiden kanssa. Parantunut mies kehottaa toimimaan eikä vain pitämään uskoaan itsellään. Tämä osoittaa, että uskon jakamisen voima voi muuttaa ihmisiä ja elämän suuntaa.

Uskon ja epäuskon väliset haasteet

Entäkö ne, jotka kokevat uskon haasteeksi? He saattavat tuntea epävarmuutta, ja elämän haasteet voivat saada heidät kyseenalaistamaan uskomansa. On tärkeää muistaa, että epäilys on luonnollinen osa uskon matkaa. Se ei ole jotain, jota tulee pelätä, vaan asia, jonka kaikki kokevat jossain vaiheessa.

Monet ovat kohdanneet elämänsä aikana tuskallisia hetkiä, jolloin usko on ollut koetuksella. Esimerkiksi, jos joku menettää läheisensä, hän voi kokea suurta epävarmuutta uskossaan. Nämä kokemukset voivat kuitenkin olla syviä opettajia. Kun olemme rehellisiä epäilyksillemme, voimme löytää syvempää uskoa ja ymmärrystä itsestämme ja ympäröivästä maailmasta.

Tiede ja usko

Lopuksi meidän kannattaa tarkastella tieteen ja uskon välistä suhdetta. Monet pitävät näitä käsitteitä vastakkaisina, mutta ne voivat itse asiassa täydentää toisiaan. Tiede tutkii luonnollisia ilmiöitä, kun taas usko käsittelee kysymyksiä, jotka ylittävät aineellisen maailman. Esimerkiksi monet uskovat, että tiede voi vahvistaa uskoa, kun se paljastaa maailmankaikkeuden ihmeellisiä asioita.

Molemmat näkökulmat ovat arvokkaita. Tieteellinen tieto voi tuoda meille syvällistä ymmärrystä, ja uskon kautta voimme löytää merkityksen ja tarkoituksen.

Vertaamalla uskoa ja epäuskoa voimme kehittää rakentavaa dialogia. Emme voi sulkea silmiämme epäilyiltä, mutta voimme oppia, kuinka käsitellä niitä. Tämä dialogi voi avautua erilaisten näkökulmien kautta. Kun tunnustamme, että epäily ja kysymykset ovat osa elämäämme, voimme löytää uusia tapoja vahvistaa uskoamme.

Syvällinen ymmärrys uskon ja epäuskon kysymyksistä

Johanneksen evankeliumin luku 9:24-38 tarjoaa syvällisen ja rikkaan materiaalin uskon ja epäuskon käsittelyyn. Tarina sokeasta miehestä avaa silmiämme siihen, että usko ei ole vain tiedon puutetta, vaan dynaaminen ja kehittyvä prosessi. Meidän on siedettävä epäilyksemme ja kysymyksemme. Rohkeus seisoa uskomme takana voi avata meille uusia ulottuvuuksia hengellisessä matkassa.

Olkaamme rohkeita, kuten sokea mies, joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen. Tämä ei ole vain yksinkertainen tunnustus; se on kutsumus elää todeksi sitä, mitä uskomme. Jumala on aina läsnä elämässämme, eikä hän koskaan hylkää meitä, vaikka epäilyt ja haasteet yrittävät ravistella uskoamme.

Eläkäämme uskossa ja rikkailtakoon elämämme tämän prosessin kautta, jossa usko ja epäusko käyvät jatkuvaa dialogia keskenään, tuoden syvällistä oivallusta ja voimaa.

Tiivistys uskon ja epäuskon kysymyksistä

Uskon ja epäuskon kysymyksillä on monia ulottuvuuksia. On tärkeää muistaa, että nämä käsitteet ovat osa ihmisenä olemista. Johanneksen evankeliumin tarina antaa työkaluja, joiden avulla voimme tutkia uskoamme ja käsitellä epäilyksemme rakentavasti.

Kysykäämme itseltämme, mitä usko merkitsee meille ja kuinka voimme kasvaa uskossamme. Elämässä on tärkeää ylläpitää avointa mieltä, joka on valmis vastaanottamaan sekä uskon että tiedon lahjat. Uskon ja epäuskon myytin purkaminen on pitkä matka, mutta se on matka, joka on varmasti sen arvoinen. Opimme tästä prosessista lisää itsestämme, Jumalasta ja ympäröivistä ihmisistä. Tämä vie meidät kohti syvempää ymmärrystä ja lähentymistä uskon toteen.