Uskon ja tieteen harmonia uskonpuhdistuksen päivänä

Reformaation päivä

Toinen vuosikerta

Evankeliumi Matt. 16:1–4 Uskon perustus

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois. (Matt. 16:1–4 Toinen vuosikerta)

Uskon ja epäuskon välinen ero

Uskonpuhdistuksen päivänä on tärkeää pohtia uskomme peruspilareita. Tämä on ajankohtainen aihe, koska ympärillämme on monia väärinkäsityksiä ja virheellisiä väittämiä uskosta ja tieteestä. Usein uskon ja tieteen nähdään olevan vastakkaisia voimia, ikään kuin ne eivät voisi elää rinnakkain. Tämä käsitys on virheellinen, ja meidän on ymmärrettävä syvemmin, mitä usko todella tarkoittaa ja miten se voi olla harmoniassa tieteen kanssa.

Monet ajattelevat, että usko on vain vaihtoehto tiedolle ja perustuu tietämättömyyteen. Todellisuudessa uskon vastakohta ei ole tieto, vaan epäusko. Tiede tarjoaa välineitä maailman ymmärtämiseen sen materiaalisessa merkityksessä, kun taas usko vie meidät syvemmälle elämän merkityksiin. Esimerkiksi vuonna 2021 toteutetussa tutkimuksessa 55 prosenttia suomalaisista oli vakuuttuneita, että uskonnolla on paikka tieteen rinnalla.

Uskon rooli elämän eri osa-alueilla—kuten etiikka, taide tai henkilökohtaiset uskomukset—ei heikkene tieteen uudet löydökset myötä. Tiede voi selittää, miten asiat toimivat, kun taas usko kysyy, miksi asiat ovat kuten ovat.

Tiede ja sen rajat

Tiede on tehokas työkalu, mutta sillä on omat rajoituksensa. Se ei voi arvioida taideteosten arvoa tai sanoa, kenen etiikka on oikea—kristittyjen, muslimien, buddhalaisten vai hindujen. Tiede ei voi myöskään todistaa tai kumota Jumalan olemassaoloa. Tämä on tärkeä ymmärtää, jotta voimme arvioida uskoa ja tietoa oikein. Esimerkiksi vuonna 2018 tehdyssä kyselyssä 65 prosenttia suomalaisista piti uskoa ja tiedettä eristyksissä toisistaan, mikä viittaa siihen, että muuttumisen tarve on suuri.

Maailman luomisesta ja kehitysopista käytävä keskustelu on usein kiivasta, mutta tutkijoiden ja uskovien tulisi muistaa, etteivät nämä kaksi maailmaa ole toistensa vastakohtia.

Kaikki ihmiset ovat uskovia

Jokaisella ihmisellä on uskomus, olipa se sitten omaisuus, yhteiskunnallinen asema tai poliittinen ideologia. Kiinnostavaa on, että monet ajattelevat, ettei ole väliä, mihin uskoo, kunhan on hyvä olla. Sellainen usko voi kuitenkin tuntua riittävältä tässä maailmassa, mutta elämän haasteet voivat tehdä siitä heikkoa. Kun hankaluudet kävelevät elämään, usko voi testata kestävyytensä.

Martti Luther on sanonut, että elämämme keskiössä pitäisi olla Jumala. Raamatussa sanotaan, että ainoa uskon perusta, joka kestää kuolemankin yli, on Jumala. Hänen teot ovat ikuisia. Tämä tarkoittaa, että hanskaamme ainoastaan yhden todella kestävän uskon peruksen.

Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin." Tämän perustan syvyys tarjoaa toivoa ja rauhaa, joka ylittää tiede löytämät vastaukset.

Uskon ja tieteen harmonia

Uskon ja tieteen välillä voi syntyä harmoniaa, kun ymmärrämme niiden roolit elämässämme. Tiede auttaa meitä ymmärtämään luonnollisia ilmiöitä. Samalla usko avaa meille syvemmät merkitykset ja arvot. Uskon vaikutus kulttuureihin on ollut suuri, ja se on tarjonnut ihmisille toivoa ja merkityksellisyyttä erityisesti vaikeina aikoina. Itse asiassa tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia suomalaisista uskoo, että uskonto voi edistää yhteiskunnallista hyvinvointia.

Etiikka ja taide uskomme tukena

Etiikka ja taide ovat keskeisiä elämän osa-alueita. Tiede ei voi vastata kysymyksiin siitä, mikä on oikein tai mikä on kaunista. Nämä kysymykset ovat henkilökohtaisia ja riippuvat jokaisen yksilön arvoista ja uskomuksista. Esimerkiksi taide voi olla voimakas väline, jonka kautta ihmiset ilmaisevat uskoaan ja tunteitaan. Se voi herättää keskustelua ja kyseenalaistaa vakiintuneita normeja, kuten suuren muotitaiteilijan Leonardo da Vincin teokset, jotka ovat inspiroineet ihmisiä vuosisatojen ajan.

Yhteisön rooli uskossa

Yhteisö on keskeinen tekijä uskon tukemisessa. Monille usko on yhteisöllinen kokemus. Se yhdistää ihmisiä, joilla on samat arvot. Yhteisöllisyys voi antaa voimaa ja rohkeutta kohdata elämän haasteita. Esimerkiksi monilla uskontokunnilla on oma tukiverkostonsa, joka auttaa jäseniään vaikeissa hetkissä.

Kun turvaudumme yhteisöön, voimme löytää voimaa ja ymmärrystä. Yhteisöt voivat olla uskontokunnittain tai vähemmän muodollisia, mutta niiden merkitys on kiistaton. Ne luovat ympäristön, jossa ihmiset voivat käydä vuorovaikutusta ja vahvistaa uskoaan.

Lopuksi

Kun tarkastelemme uskoa ja tiedettä, on tärkeää muistaa, että ne voivat täydentää toisiaan sen sijaan, että olisivat vastakkaisia voimia. Tieteen tuotokset ovat arvokkaita, mutta ne eivät voi korvata uskon roolia elämässämme.

Uskonpuhdistuksen päivänä voimme pohtia, mitä uskomme todella merkitsee. Onko uskomme kestävä ja viekö se meitä syvempään ymmärrykseen elämän tarkoituksesta? Voimme myös kysyä, miten tiede voi auttaa meitä tukemaan uskoamme ja ymmärtämään maailmaa paremmin. Jatkamme keskustelua näiden kahden kentän välisestä suhteesta ja opimme arvostamaan eri näkökulmia.

Harmoninen yhdistelmä uskoa ja tiedettä on mahdollinen ja saamamme perspektiivi voi avata ovia syvempään ymmärrykseen elämästämme ja sen merkityksestä. Uskon ja tieteen harmonia on asia, jota voimme vaalia ja kysyä itseltämme joka päivä, erityisesti uskonpuhdistuksen päivänä.