Viinitarhan isännän vertaus ja taivaallisen palkan salaisuudet

Kolmas sunnuntai ennen paastonaikaa

Ensimmäinen vuosikerta

Evankeliumi Matt. 20:1–16 Ansaitsematon armo

Jeesus sanoi:

    ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’

    Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’

    Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” (Matt. 20:1–16 Ensimmäinen vuosikerta)

Kertomuksen tausta

Viinitarhan isännän vertaus on voimakas kertomus, joka paljastaa syviä teologisia totuuksia. Jeesuksen kertoma tarina on tunnettu ja sitä on tulkittu monin eri tavoin. Mikä tekee siitä erityisen? Se on sen kyky puhua eri ihmisille eri tavoin ja ohjata meidät miettimään taivaan palkan vastaanottamisen salaisuuksia.

Vertaus alkaa viinitarhan isännästä, joka menee torille palkkaamaan työmiehiä. Hän tekee tämän viisi kertaa päivän aikana – aamulla, keskipäivällä ja illalla. Hän lupaa jokaiselle yhden denaarin, joka tuohon aikaan vastasi kohtuullista päiväpalkkaa. Tämä yksinkertainen mutta voimakas päätös antaa meille runsaasti mietittävää.

Kun työpäivä päättyy ja palkat jaetaan, ensimmäiset työntekijät, jotka olivat olleet töissä koko päivän, odottavat saavansa enemmän. He ovat hämmentyneitä huomatessaan, että kaikki saavat saman palkan – yhden denaarin. Tämä saa heidät kyseenalaistamaan isännän oikeudenmukaisuuden, mikä on tietynlainen inhimillinen reaktio, jota monet meistä voivat tunnistaa.

Isännän vastaus

Isäntä vastaa rauhallisesti, että hän on sopinut kaikkien kanssa yhdestä denaarista. Hänen sanomansa on selvä: hänellä on oikeus maksaa niin kuin tahtoo, ja hänen hyväntahtoisuutensa on hänen oma asiansa. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miten me määritämme oikeudenmukaisuuden. Useimmat meistä ajattelevat, että mitä enemmän aikaa ja vaivannäköä me käytämme, sitä enemmän meidän tulisi ansaita. Vertaus kuitenkin muistuttaa meitä, että Jumalan valtakunnassa armollisuus ja rakkaus ovat tärkeämpiä kuin ihmisten omat määritelmät.

Vertauksen syvemmät merkitykset

Ymmärtääksemme vertauksen syvemmät merkitykset, meidän on tarkasteltava sen henkilöitä. Isäntä symboloi Jumalaa, joka jakaa armollisesti pelastusta, ja työntekijät ovat eri ihmisiä, jotka tulevat uskoon eri aikoina. Vertaus viestii, että taivaaseen pääseminen ei perustu meidän saavutuksiimme, vaan Jumalan armoon. Voitko kuvitella, kuinka vapauttavaa on ajatella, että jokainen meistä on tervetullut riippumatta siitä, milloin tai kuinka myöhään aloitamme matkamme uskoon?

Oikeudenmukaisuuden ja armollisuuden kysymykset

Isännän tapa jakaa palkat herättävät kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta. Monilla on tendenssi ajatella, että oikeudenmukaisuus tarkoittaa kaikille samaa kohtelua, mutta vertauksen kautta opimme, että Jumalan oikeudenmukaisuus perustuu armollisuuteen.

Työntekijöiden ensimmäinen reaktio on raivo. He uskovat ansaitsevansa enemmän pitemmän työajan vuoksi. Tämä herättää kysymyksen: voiko armollisuus olla tärkeämpää kuin ihmisten asettamat mittarit? Inhimillisyys voi rajoittaa meitä, mutta Jumalan valtakunnassa ei ole kilpailua. Me kaikki saamme lahjan, riippumatta siitä, kuinka kauan olemme työskennelleet sen eteen.

Armollisuuden antaminen omassa elämässämme

Miettimällä vertauksen sanomaa voimme pohtia armollisuuden merkitystä omassa elämässämme. Kuinka usein olemme ylpeitä omista saavutuksistamme ja unohtaneet, että Jumalan armollisuus ulottuu myös heihin, jotka meidän mielestämme eivät ansaitse sitä? Tämä opettaa meille, että meidän tulisi olla armollisia toisiamme kohtaan.

Esimerkiksi, kun joku ystävämme onnistuu jossakin meitä suuremmassa, voimme valita joko kadehtia häntä tai iloita hänen puolestaan ja nähdä se osana Jumalan suurta suunnitelmaa. Jos pystymme näkemään tämän, voimme kasvaa armollisemmiksi.

Taivaaseen pääsyn ilosanoma

Vertauksen ydin on ilosanoma taivaan pääsystä. Se korostaa, että Jumalan valtakunta on avoin kaikille. Enemmän kuin puolet kirkkoon liittyvistä ihmisistä kokee, että heidät on hyväksytty juuri sellaisina kuin he ovat. Tämä viittaa siihen, että meidän ei tarvitse olla täydellisiä tai ansaita paikkamme taivaassa. On tärkeitä hetkiä, jolloin voimme vastata Jumalan kutsuun. Tämä on rohkaisevaa kaikille, jotka tuntevat itsensä ulkopuolisiksi omalla hengellisellä matkallaan. Isäntä, joka jakaa palkkaa, on kuva Jumalasta, joka on valmis tuomaan kaikkia lähelleen.

Yhteenveto

Viinitarhan isännän vertaus tarjoaa runsaasti pohdittavaa ja keskusteltavaa. Se opettaa meille, että taivaan palkan salaisuudet ovat armollisuudessa ja rakkaudessa, eivät pelkästään ansioissa. Miettiessämme omaa paikkaamme Jumalan valtakunnassa on tärkeää muistaa, että se, kuinka kauan olemme olleet matkassa, ei määritä arvoamme. Me olemme kaikki tervetulleita, ja Jumalan hyväntahtoisuuden jakaminen on tärkeää.

Älkäämme unohtako, että ei koskaan ole liian myöhäistä kuulla evankeliumin kutsua ja löytää paikkamme tässä yllättävässä ja armollisessa viinitarhassa. Kiitos, että luit tämän kirjoituksen! Upotetaan syvemmälle Raamatun viesteihin ja annetaan niiden valaista matkaamme tänä päivänä ja joka päivä.